Minä olen yhteisöllisen viestinnän mies. Kun minä puhun yhteisöllisestä viestinnästä, tarkoitan sillä Internetin yli tapahtuvaa sosiaalista toimintaa, joka tapahtuu suhteellisen kiinteässä yhteisössä, jossa käyttäjät ovat paikalla omasta tahdostaan. Pelkkä asiakkuus, jonkin saitin käyttäjyys, jonkin palvelun käyttäminen ei muodosta yhteisöä. K-kaupan asiakkaat eivät muodosta K-kauppayhteisöä elleivät asiakkaat kommunikoi keskenään suhteellisen kiinteästi ja ellei tämä kommunikaatio ole nimenomaan K-kaupan asiakkuuteen liittyvää.
Toki saman kaupan asiakkaitten välillä on sosiaalista toimintaa, mutta tuskin nämä ihmiset määrittelevät K-kaupan käytön oman sosiaalisen toimintansa lähteenä. Paikallisesti, siellä täällä, saattaa K-kaupan asiakkuus olla jonkinlainen sosiaalinen status, kyseessä on jonkinlainen kirkonkylän Stockmann-ilmiö, mutta yleisesti ja kovin laajasti tuosta ei saa yhteisöllistä tekijää.
Ässä Hihassa
S-ryhmässä tilanne on jo piirun verran likempänä tätä, sillä se on osuuskauppa. Siinä asiakasomistajat, tavallisista asiakkaista erillään, muodostavat jo julkisoikeudellisen juridisen henkilön ja valitsevat oman kauppansa johtoon kuuluvia toimielimiä. Periaatteessa S-ryhmän toimintaan olisi helppo integroida syvempiä yhteisöllisiä toimintoja käyttäen hyväksi näitä olemassaolevia rakenteita ja tätä kautta edelleen lisätä asiakkaitten branditietoisuutta ja asiakasuskollisuutta, tai integroida ryhmän omaan markkinointiin ulkoisia yhteisöllisiä tekijöitä.
Talentum.comin verkkopalvelut ovat kyllä keskustelusaitteja, mutta yhteisöllisiä elementtejä eivät nämä keskustelut oikein ole, vaikka ei paljoa puutu.
Minulle tutuin lehden yhteydessä oleva "yhteisö" on M&M-illat, jossa lukijat ja lehden väki ovat aktiivisesti kanssakäymisessä. Siinä olisi mahdollisuus jalostaa M&M-yhteisöllisyys, jos kustantaja pitäisi sitä tarpeellisena.
