Verkon keskustelupalstat ja virtuaaliyhteisöt vastaavat kaikki sosiaalisiin tarpeisiin; hallitsemisen, voittamisen, leikkimisen, miellyttämisen, turvallisuuden, liittymisen ja jäljittelyn tarpeisiin.
1.Hallitsemisen tarve - Tämä tarve unohdetaan turhan usein, tai sitä aliarvostetaan, yrittäen selittää sitä jollakin tavoin negatiiviseksi ominaisuudeksi. Kuitenkin sosiaalisena laumaeläimenä olemiseen kuuluu tietty vallantarve. Osaltaan se liittyy itsenäisyyden tarpeeseen, osittain pätemisen tarpeeseen, mutta on kosketuksissa kaikkiin tarpeisiimme. Tietyllä tavoin vallan tarpeessa on kysymys vallasta tyydyttää tarpeitamme. Verkkoyhteisössä, siinä missä hyvänsä yhteisössä, eräs yhteisökäyttäytymisen motiivi on vallantarve. Koska virtuaalisesti ei voi valtaa käyttää ja hankkia samalla tavalla kuin reaalimaailmassa, kamppailuun sosiaalisesta vallasta ja arvostuksesta käytetään virtuaalisia ja kielellisiä välineitä. Toisaalta reaalimaailman arvostukset voivat muuttua virtuaaliseksi arvostukseksi ja vallaksi. Palaan tähän asiaan kirjoittaessani moderaatiosta.
2. Voittamisen tarve - Tämä liittyy edelliseen ja voi olla vallantarpeen väline, mutta toisille pelkkä voittaminen sinällään on se juttu. Kun he voittavat, he eivät tiedä mitä voitollaan tekisivät. Verkkokeskustelujen häiriköillä on yleensä voimakas voittamisen ja pätemisen tarve, mutta ei henkisiäresursseja sosiaalisen aseman ylläpitoon yhteisössä. Puuttelliset sosiaaliset taidot, henkinen epävarmuus ja liiallinen miellyttämisen tarve tekee tästä ryhmästä hankalan verkon käyttäjän.
3.Leikkimisen tarve - Leikkimisen tarve voi liittyä liki mihin hyvänsä muuhun tarpeeseen. Ihminen tarvitsee itselleen stimuloivaa turhuutta, jossa hän voi kehittää ja tutkia omia ominaisuuksiaan ilman paineita ja vaaraa ja vaaran, jännityksen ja voittamisen tunteiden simulaatiota. Tämä on eräs motiivi osallistua verkkokeskusteluun, verbaaliseen leikkiin ja ajatusten kisoihin. Myös erilaiset pelit ovat osa leikkimisen tarvetta.
4.Miellyttämisen tarve - On liki muodikasta mollata erilaisia tarpeita ja eräs väheksytty on miellyttämisen tarve, vaikka sekin on osa sitä tarvelajitelmaa joka meissä on. Miellyttämisen tarve on osa ihmisen sosiaalisia taitoja. Eräissä tapauksissa se on ylikorostunut, ja saattaa sillä tavoin tehdä ihmisestä vastenmielisen ja toiset taas ovat sosiaalisia idiootteja, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, että toisten huomioon ottamisella voisi olla mitään merkitystä heidän hyvinvoinnilleen. Tasapainoinen miellyttämisen tarve sitoo yksilön ryhmään, mutta ei tee hänestä kynnysmattoa muille. Verkkokeskustelussa ja eräissä monen pelaajan verkkopeleissä terve miellyttämisen tarve on eräs tekijä, joka pitää ihmiset palvelun ääressä
5.Turvallisuuden tarve - Keskusteluissa ihmisten kanssa, olen huomannut, että tämän tarpeen tiedostamiseen verkkomedian käytössä on kiinnitetty yllättävän vähän huomiota. Kuitenkin verkon vaaroista puhutaan paljon, eli osa ihmisistä pelkää Internettiä. Verkon ja verkkomedian aikaansaamasta turvallisuudentunteesta sitä vastoin ei juuri puhuta. Verkko sinänsä on käsitteenä turvallisuutta lisäävä tekijä, kun voimme verkon kautta tavoittaa erilaisia palveluja, palolaitoksen sivuista terveysneuvontaan. Mutta tärkeä turvallisuustekijä voi olla myös verkkokeskustelu. Ihminen luo oman sosiaalisen verkkonsa, johon hän voi tukeutua turvattomuudessaan; verkkoyhteisö voi toimia samalla tavalla ja ihminen voi rakentaa itselleen verkkoon virtuaalisen suurperheen, joka toimii henkisenä ja joskus myös taloudellisena tukena.
6.Liittymisen tarve - Tämä on eräs ihmisyyden peruspilareita. Ihminen tarvitsee tunteen kuulumisestaan johonkin. Tätä tarvetta hyödyntävät puolueet, armeijat, urheiluseurat ja muodinluojat. Hyvin luodussa ja hallitussa verkkopalvelussa voidaan toteuttaa tätä samaa, antaa ihmisille mahdollisuus tuntea kuuluvansa johonkin.
7.Jäljittelyn tarve- Liittyy oleellisena miellyttämisen ja liittymisen tarpeisiin, mutta, yllättävää kyllä, myös pätemisen ja voittamisen tarpeisiin. Näemme muodin kilpavarustelussa, kuinka jokainen on yksilöllisemmin samanlainen kuin kaikki muutkin. Tämän tarpeen takana on halu kuulua ryhmään, saada ryhmän jäsenyys ja kuulua johonkin. Tätä tarvetta tuodaan esiin omimalla voimakkaampien hahmojen tai ryhmän identiteetistä niitä elementtejä, jotka antavat tunteen, että he ovat "liittyneitä", osa jotakin. Keskusteluyhteisössä, jossa rakentuvat erilaiset sosiaaliset roolit, kunkin siihen osallistuvan tarpeista ja resursseista riippuen, ovat paikalla myös ne, joilla jäljittelyn tarve korostuu. Vaikka nämä eivät välttämättä tuo mitään uutta keskustelun sisältöön, he voivat tuoda siihen aktiviteettia ja pitää sillä tavoin keskustelua elossa. Verkossa laajemmin, mm. suositusmarkkinoissa jäljittelijät ovat tärkeä mainonnan loppukohderyhmä.
Ihminen ei käytännössä koskaan nojaudu vain yhteen tarpeeseen ja tästä syystä ei menestyvää verkkopalveluakaan yleensä voida rakentaa vain yhden tarpeen tyydyttämisen varaan, vaan palvelua suunnitellessa on huomioitava kohderyhmässä muut esille tulevat tarpeet. Tämä näkyy esimerkiksi nuorisokulttuurissa, jossa musiikin ympärille rakentuneet heimot eivät ole vain musiikin kuluttajia, vaan muodostavat myös yhteisöjä, jotka tyyydyttävät jäsentensä liittymisen, jäljittelyn, turvallisuuden, omistamisen, säilyttämisen, nautinnon ja seksuaalisia tarpeita.
Ryhmän sisällä saattavat jotkut tyydyttää sitä kauttaan myös luovuuden, informaation, älyllisyyden ja vaikka kaupankäynnin tarvettaan. Musiikki itsessään ei välttämättä ole tietyn musiikin kuuntelijoille mitenkään tärkeää, vaan sen ympärille syntynyt yhteisökulttuuri ja sen kautta saavutettavat sosiaaliset arvot.
