Perinteisesti käytetty termi "yhteisöviestintä" tutkii organisaatioiksi luettavien yhteisöjen tiedottamista ja julkisuustyötä sekä viestintää, ja tässä yhteydessä organisaatiolla tarkoitetaan jotakin julkisoikeudellista yhteisöä, kuten yrityksiä, kuntaa, valtiota. Sinällään käsitteenä yhteisöviestintä syntyi 80-luvulla, jolloin se, kaikesta huolimatta, kuvasi sanana ennen muuta yrityksen viestintää, ja ajalleen kuvaavalla tavalla, miellettiin juuri ja ennen muuta yksisuuntaiseksi tiedottamiseksi., jos kohta vuosikymmenen loppupuolella alkoi olla jo näkemystä siitä että kyseessä on prosessi.Sinällään, tässä ja nyt, ajatus yksisuuntaisesta viestinnästä tuntuu jo sinällään hullunkuriselta ja stalinistiselta. Se sisältää ajatuksen siitä, että tiedottamisessa avain ja ainoastaan annettaisiin informaatio sen käyttäjille, ja nämä muodostaisivat yhtenäisen arvoiltaan, asenteiltaan ja omaksumiskyvyltään homogeenisen massan, joka ymmärtäisi viestin samalla tavalla.
Yhteisöviestintä käsitetään lähtökohtaisesti yrityksen viestinnäksi, vaikka se nykyään ottaakin monasti huomioon erilaisia palautteita ja reaktioita, sekä mittaa viestinnän vaikutusta, se on siitä huolimatta viestintää joka tapahtuu ylhäältä alas. Viestin vastaanottaminen on aina henkilökohtainen prosessi, jossa saadun informaation käsittely ja tiedon suodattaminen riippuu aina tilanteesta, vastaanottajan henkilöhistoriasta ja arvoista. Luonnollisesti henkilöhistoria pitää sisällään myös yksilön älykkyyden, aikaisemmat tiedot ja oppimistavan.Koska tiedon tarve on myös sidoksissa tiettyyn hetkeen ja tilanteeseen, viestinnän konteksti vaikuttaa viestin perille menoon ja siihen miten se ymmärretään. Jos lätkän MM-kisojen aikana kertoo ottelun Suomi-Saksa päättyneen 0-2, viestin konteksti määrittää sen kenties jääkiekko-ottelun tulokseksi, kun taas, jos tiedon antaa Euroopan Unionin finanssiministerien kokouksesta, sen konteksti määrittää tiedon aivan toisella tavalla.
Eräs hämärtävä seikka on yhteisön käsite. Yhteisöviestinnässä on yhteisöllä yleensä tarkoitettu yritystä ja ihan hyvä niin; on periaatteessa hyvä, jos yritys voidaan nähdä yhteisönä. Yhteisölle on tyypillistä oma kulttuurinsa, arvojen, uskomusten, tapojen ja tapojen tietynasteinen integraatio, jos voidaan sanoa että yritys muodostaa yhteisön, sitä saattaisin pitää hyvänä asiana.
Negatiivista sitä vastoin on, jos yritysmaailma yrittää monopolisoida yhteisöllisyyttä ja yhteisönkäsitettä, sillä kaikki me kuulumme useisiin yhteisöihin, joiden toiminnassa olemme mukana, perheestä kansalaisuuteen.
Kaikkialla missä on yhteisöjä, on viestintää. Viestintä on edellytys yhteisön olemassa ololle, sillä vain viestittämällä yhteisistä arvoista, tavoitteista, uskomuksista ja tavoista, voidaan olla yhteisön jäseniä, löytää ne tekijät jotka sitovat käsillä olevaan yhteisöön.
