alla oleva on kirjoitettu kommentiksi Qaiku-mikroblogilla käytyyn keskusteluun.
Minä käytin käsitettä "yhteisöllinen viestintä" ensimmäisen kerran Soneralle pitämässäni luennossa noin kymmenen vuotta sitten ja silloin erittelin yhteisöviestinnän ja yhteisöllisen viestinnän erillisiksi käsitteiksi.
Siinä missä sen aikainen yhteisöviestintä tarkoitti silloin korporaatioiden ja organisaatioiden, ja silloin jopa käsitteellisesti yksisuuntaiseksi määriteltyä viestintää joko organisaation sisällä tai sidosryhmille, minä tarkoitin yhteisöllisellä viestinnällä välineestä riippumatta sellaista viestintää, joka tapahtuu median, nyt sanottaisiin sosiaalisen median, eli jonkin välineen kautta, mutta joka on kaksisuuntaista ja joka ei ole yksilöviestintää, eli se on monenkeskeistä ja periaatteessa osallistujilleen avointa.
Kun käsite "sosiaalinen media" yleistyi, näin siinä median, eli välittävän välineen.
Väline ei tarkoita minulle tässä yhteydessä ainoastaan tietokonetta tai puhelinta, vaan myös käyttöliittymää ja ympäristöä.
Yhteisöllinen viestintä sinänsä on inhimillisen kulttuurin perustekijöitä, emme olisi ihmisiä, jos emme kykenisi yhteisölliseen viestintään, samoin yhteisöllisen viestinnän perustekijät ovat paljolti taustaltaan biologisia, joka sitten on kuorrutettu kulttuurikerroksella.
Yhteisöllisen viestinnän perusajatus on monenkeskinen kaksisuuntaisuus.
Diktaattorin parvekkeelta pitämä puhe on yhteisöviestintää.
Sen jälkeen hiljaisella äänellä kapakan pöydässä käyty keskustelu, kättä pöydän alla nyrkkiin puristaen, on yhteisöllistä viestintää.
Vaikka sosiaalisessa mediassa, esim. facebookissa olisi mainos, se mainos ei ole yhteisöllistä viestintää, ellei se mainos mahdollista viestintää kohdeyleisön kesken.
En näe mainosta myöskään sosiaalisena mediana, vaikka se olisi sosiaalisessa mediassa ja siellä keskustelun kohteena, ellei mainos sinänsä mahdollista tai "ota osaa" keskusteluun, ilman osallistumista tai mahdollistamista, se on vain keskustelun kohde siinä missä jokin median ulkopuolinen kohde.
Sosiaalinen media tarjoaa uuden välineen yhteisölliselle viestinnälle ja uuden viestimen, median, rajoitukset ja mahdollisuudet vaikuttavat ihmisen tapaan ilmaista itseään yhteisöllisessä viestinnässä, mutta ei sinänsä vaikuta ihmisen sosiaalisuuden, yhteisöllisyyden kovoon, niihin perustarpeisiin ja periaatteisiin, joiden varassa ihmisen viestintä, yhteisöllisesti, toimii.
