Ei niin monimutkaiseista ja energiaa tuhlaavaa keskushermostoa olisi kehittynyt lajille, joka olisi elättänyt itsensä tatteja ja puolukoita poimimalla”
Vankimielisairaalan ylilääkäri,
psykiatrian dosentti Hannu Laeurma
Inhimillinen kulttuuri on syntynyt metsästyskulttuurin ympärille, mutta sen takaan painaa vielä vanhempi keräilijäkulttuuri. Antropologinen tutkimus vahvasti otaksuu, todistajalausuntoja ei ole, että, inhimillisen kulttuurin takana olevana aikana, ihmisen esi-isät ovat eläneet paikallisheimoissa, jossa jäsenmäärä on ollut noin 180-200 jäsentä.
Tämä määrä on sama, mikä edelleen näyttää olevan mm. toimivan työorganisaation kokona. Jos yhteisön koko kasvaa yli 200 hengen, meidän esi-isäimme vaistot varoittavat meitä siitä, että maata ja kerättävää ei riitä kaikille, riitojen määrä lähtee nopeaan nousuun ja ryhmändynamiikka heikkenee.
Syntyy yhteisöstressi. Yhteisön kokoa voidaan kuitenkin nostaa ilman stressiä jos ryhmä voidaan organisoida uudelleen ja ryhmää vedetään oikeinIhmiskunnan ensimmäinen suuri kulttuurievoluution vaihe oli siirtyminen metsästyskulttuuriin.
Metsästyksen myötä lajimme aloitti siirtymisen organisoituun ihmiskuntaan. Kun keräilykulttuurissa jokainen kerää sen mitä saa, ja toisinaan metsästetään, kun on tilaisuus, metsästyskulttuurissa suurriistan kaataminen on edellyttänyt suunnitelmallisuutta, strategiaa ja työnjakoa. Keräilykulttuurissa, siinä vaiheessa, kun oman samoilualueen varallisuus ei riittänyt heimon elättämiseen, oli jakaannuttava kahdeksi heimoksi, ja etsittävä uusi keräilyalue, joka mahdollisesti tarkoitti yhteenottoa oman vanhan heimon tai sen heimon kanssa, jonka alueelle tunkeuduttiin.
Metsästyskulttuuri lisäsi ihmisen ravinnonsaantia ja vaikka keräilymaatalous säilyi siinä sivussa vara- ja sivuelinkeinona, lisääntyvä ravinto tarkoitti yhteiskunnallista muutosta.
Runsas proteiini muutti ihmisen rakennetta. Ihminen joka saa lapsuudestaan asti riittävästi proteiinia, kasvaa suuremmaksi ja voimakkaammaksi kuin ilman proteiinia. Tämä jo sinänsä edusti yhteiskunnallista muutosta. Myös lisääntyminen muuttui, syntyvät lapset olivat suurempia ja jäivät entistä varmemmin eloon, jolloin heimot kasvoivat. Yksilökoon kasvaminen johti koon merkityksen kasvamiseen myös heimon sisällä. Tietyt ominaisuudet jotka toimivat hyvin metsästyksessä saivat lisää merkitystä, yhteistyökyky, voima, strateginen ajattelu ja moni muu ominaisuus joka tarkoitti parempia keinoja säilyä hengissä.
Kun organisaatiorakenne ja lisääntynyt ravinto mahdollistivat luopumisen keräilytalouden vaeltamisesta, oli edellytykset maanviljelyn ja karjan kasvatukselle, eräkulttuuri muuttui kyläkulttuuriksi, joka mahdollisti maatalouskulttuurin syntymisen.
