Minä liitän todella usein artikkeleihini oman naamani.Minulla on, sen lisäksi, että olen itseironinen egosentrikko, toinenkin syy.
Siitä näkee kuka puhuu.
Minä olen ollut verkossa ammatikseni noin 14 vuotta, ja koko sen ajan olen pyrkinyt siihen, silloin kun minulla on ollut siihen laillinen oikeus, esiintyä omalla nimelläni, omilla kasvoillani.
Moderaattorina sitten tilanne on toinen.
Silloin voi olla tarpeen, ettei minun henkilöni näy käyttäjille laisinkaan, ja etteivät he tietoisesti edes huomaa koko moderaatiota.
Moderaation jaan kolmeen luokkaan.
Sheriffimoderaatio on lähtötaso. Se on käytännössä lähinnä asiattomuuksien poisto ja silloin on tyypillistä, että sheriffi toimii nimimerkin tai nimettömyyden takaa.
Moderaatio- tai fasilisaattoritasolla moderaattori on keskustelijana keskustelijoiden joukossa, ohjaa keskustelua osallistumalla siihen, pyrkii omalla kirjoittelullaan vaikuttamaan siihen, miten ilmapiiri ja keskustelukehittyy. Tämä vaikuttaa työläältä verrattuna sheriffitoimintaan, mutta oikeasti se toimii varsin hyvin ja avittaa keskustelun säilymiseen asiallisena, niin että käytännössä voisi sanoa, että fasilisoidussa yhteisössä on enemmän työtä vähemmän moderoitavaa kuin sheriffi-mallilla hoidetussa.
Varsinkin jos keskustelulla on jokin tarkoitus, voin suositella tätä mallia.
Sitten on yhteisötoimittaminen.
Siinä moderaattori ei ainoastaan osallistu ja fasilitoi, vaan myös valmistelee sitä, suunnittelee ennakolta, mistä keskustellaan, niin että vaikka keskustelu voisikin rönsytä vapaasti, moderaatio on kuitenkin suunnitellut sille lähtökohdan ja miettinyt sen keskustelun joitakin tavoitteita.
Esimerkiksi crowsourcing-tyyppisessä keskustelussa moderaation olisi hyvä suunnitella asia etukäteen, miettiä ne käsitteet mitä hän käyttää, miten jakaa yhteiset käsitteet osallistujille, tutkia itse käsillä olevan asian perusteita, miettiä joitakin skenaarioita, mitä keskustelu voi tuoda tullessaan.
Tuollaisessa keskustelussa ei pidä olla liian herkkä katkaisemaan moderaation mielestä väärään suuntaan lähtenyttä keskustelua, sillä välillä hyvinkin oudot sivuhaarat tuovat hyvää satoa, mutta keskustelua voi ohjata, antamalla lisää potkua päähaaralle tuomalla esiin uusia näkökantoja, joita on etukäteen miettinyt.
Yhteisötuottamisen tasolla toimitaan sitten strategisella tasolla.
Silloin lähdetään ajattelemaan yhteisön tarkoitusta, merkitystä ylläpidon kannalta, suunnittelmaan sitiä alusta asti siltä lähtökohdalta, miten yhteisö toimii hyödyllisesti ja tuottaa mahdollisimman hyvän win-win elämyksen.
Tämä on tärkeää myös muilla moderaation tasoilla, mutta tässä se korostuu.
Mitkä ovat ylläpidon tavoitteet?
Onko painopiste tuotekehitys, markkinointi, mainonta, myynti, crowsourcing, brändimielikuvan vahvistus ja mitkä ovat näitten suhteet? Mitkä ovat tavoitteet, ja miten tavoitteiden saavuttamista voidaan mitata? Kuinka paljon tarvitaan resursseja, miten yhteisökytketään ylläpidon muuhun toimintaan, miten moderaatio kaikkineen järjestetään, kuinka syvään yhteisöllisyyteen pyritään ja millä keinoin se saavutetaan?
Mutta näitä malleja voidaan sitten myös limittää ja käytännössä se tapahtuukin aina, mutta kuinka suunnitellusti, miten tehtävät jaetaan, onko etukäteen sovittu rooleista, ja onko tehty kriisinhallinta suunnitelmaa?
Jos yritys tarjoaa asiakkailleen ja sidosryhmilleen millään tasolla sosiaalisen median kontaktipinnan, sen on mietittävä nämä asiat.
Kysymys ei ole vain siitä, että yritys on vastuussa ylläpitämänsä sosiaalisen median rajapinnan kirjoittelusta laillisesti, oli siinä kyse sitten yrityksen facebook-saitti tai intranet-keskusteluryhmä, vaan yrityksen maineen hallinnasta.
Siihen yritys tarvitsee moderaatiota.
Ja tuolla ylhäällä on kuva miehestä, joka tekee sen.
