Ajatellaanpa solmiota.
Solmion tapaisia viritelmiä on ollut kautta historian, mutta jossakin muodossa se on nyt ollut miehen kaulassa 1600-luvun lopulta, periaatteessa yhtäjaksoisesti, vaikka sitä onkin riivitty aika ajoin.
Se muoti lähti Kroatiasta, missä Turkkia vastaan taistelevat vapaaehtoiset, kapinalliset ja terroristit laittoivat kaulaansa köyden pätkän, jonka sanoma oli ”vapaus tai kuolema”.
Kun Ranskan kuninkaan palvelukseen siirtyi kroatilaisveteraaneista koostuva komppania, joka menestyi, he alkoivat sitoa tuon köyden tilalle silkkihuivin ja kun he saivat menestystä sotatantereella, hovi osoitti suosiotaan sitomalla huivin samalla tavalla.
Siitä alkaen solmia, a la croat, kravatti, on kuulunut hyvin pukeutuvat miehen vaatekaappiin.
Mutta aika on muuttanut sen merkitystä.
Nyt sen sisältö on osoittaa yhteen kuuluvuutta, tiettyjen kultttuurillisten perusasioiden sisäistämistä ja se antaa miehelle mahdollisuuden tiukassakin pukukoodissa ilmaista persoonallisuuttaan, henkilökohtaista näkemystä ja samalla kertoa sitten omasta tyylitajustaan ja sen kautta asenteistaan, suhtautumisesta maailmaan.
Ja solmio on nähdään pönöttämisen välineenä, jota pitää vastustaa, koska se on pönöttämistä.
Väärin.
Pitää vastustaa huonoa pönöttämistä.
Sellaista puujumalana seisomista, jossa pönöttäminen muuttuu itse tarkoitukseksi, jonka tarkoitus ei enää ole helpottaa viestintää, vaan luoda suojaava kalvo, joka estää todellisen kommunkaation syntymisen.
Pönötyksen vastustamisessa ei yleensä ole oikeasti kyse pönötyksen vastustamisesta, vaan vastapönötyksestä, jossa pyritään luomaan uudet pönötyksen normit.
Ajatus että solmiosta luopumalla luovutaan pönötyksestä johtaa vain siihen, että pönötetään ilman solmiota, solmiottomuuden muodostuessa pönätyksen stardartiksi, minkä lisäksi luovutaan yhdestä mahdollisuudesta itseilmaisuun, solmiosta.
Jos luopuu solmiosta, se on merkki, mutta toisen osapuolen pitää sitten ymmärtää se merkki ja sen merkin pitää olla harkittu, niin että toinen osapuoli ymmärtää sen merkin. Solmio on ollut niin kauan osana meidän kulttuuriamme, että useimmat aikuiset miehet osaavat lukea sitä, vaikka vain alitajuisella tavalla, se kuitenkin toimii.
Ja tässä se on.
Usein toistamani ajatus, kun pidän luentoja pukeutumisesta.
”Jos rikkoo sääntöjä, joita ei tunne, vain rikkoakseen, on pelkkä hampuusi.
Jos rikot sääntöjä, jotka tuntee, harkiten, on kapinallinen ja uudistaja.”
