Jukka Kemppinen on blogillaan antanut luvan kopioida omia tekstejään.
Koska tämä kirjoitus liittyy Doredo Intermedian toimintaan, kopion tämän alla olevan kirjoituksen tänne.
Posti toi mielenkiintoisen kirjeen. Asianomainen syyttäjä oli tehnyt ratkaisun. Asia koski blogissani 17.1.2007 käydystä keskustelusta.
Silloin oli puhe nimeltä mainitusta juristista, joka oli ottanut hankkiakseen esimerkiksi tuomioistuimissa luovutettuun Karjalaan jääneitä maa-alueita takaisin suomalaisille ”omistajilleen”.
Otin tuohon asiaan kannan. Nähdäkseni sellaisessa täysin kuvitteellisessa tilanteessa, jossa rauhansopimuksella menetettyjä Karjalan maita palautettaisiin , ne palautettaisiin Suomen valtiolle. Mielestäni 1944 Karjalassa maata omistaneilla ihmisillä ja yrityksillä ei olisi oikeutta saada noita maita omistukseensa.
En palaa nyt silloin esittämiini argumentteihin.
Esitin sangen kielteisen käsityksen tämän juristin toiminnasta. Kommentit olivat osittain aika yksiselitteisiä.
Juristi teki poliisille tutkintapyynnön kunnianloukkauksesta ja vaati sen jälkeen minulle rangaistusta.
Syyttäjä kirjoitti:
”Kokonaisuutena totean, että nettikeskustelussa on N.N.:n asianajotoiminnasta esitetty kärkeviä mielipiteitä. Loppujen lopuksi mielipiteet kohdistuvat kuitenkin siihen, onko ylipäänsä järkevää käydä oikeutta luovutetun Karjalan maaomaisuuksien takaisin saamiseksi. Mielipiteistä kärkevimmät on esittänyt nimimerkki *”Äkäslompolo” – tosin Kemppinenkin on kyllä todennut, ettei hänellä ole ”Äkäslompolon” kommentteihin lisäämistä.
Koska kuitenkin esitetyt mielipiteet ovat oikeastaan N.N:n asianajotoiminnan arvostelemista yksittäisessä, julkisuudessakin olleessa tapauksessa ja perustuvat mitä ilmeisimmin voimakkaisiin erimielisyyksiin tiekyistä faktoista, katson, että siinäkin tapauksessa, että esitutkinnassa saataisiin oikeus- ja näyttökysymykset selvitettyä syyksilukevan ratkaisun edellyttämällä tavalla, tulisi tekemään asiassa syyttämättäjättämispäätöksen asian vähäisyyden vuoksi. Myöskään tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei arvioni mukaan vaadi syytteen nostamista tässä asiassa.
Tällä päätöksellä ei oteta mitään kantaa siihen, onko joku syyllistynyt asiassa rikokseen.”
Viimeinen kappale on viisas, vaikka joku voisi lukea sen nurinpäin eli että asiassa ehkä olisi tehty rikos. Syyttäjä päättää, nostaako hän syytettä vai ei, ja esittää riittävät perustelut.
Ratkaisu on tärkeä. Olen useita kertoja sanonut, että olen mielestäni rikosoikeudellisesti vastuussa blogini kommenteista. Syyttäjä ei ole maininnut tuosta asiasta mitään. Arvaisin että hän on silti harkinnut sitä. Koska kirjoitan päivittäin, olen julkaisijan asemassa ja siten vastuussa. Päätän mitä julkaisen – ja kuten tiedetään, julkaisen käytännössä kaiken.
Tuo kanta on yleistettävissä. Keskustelupalstan ylläpitäjä voi olla vastuussa. Luulisin, että satunnaisen blogin pitäjä ei olisi vastuussa kommenteista. Laki on tältä osin hiukan tulkinnanvarainen.
Sattumalta juuri tänään uutisissa kerrotaan, että jotkut erästä Susanna Kurosta verkossa parjanneet joutuvat syytteeseen.
Johtopäätös: kunnianloukkauksen ja vastaavasti yksityisyyden loukkauksen kannalta on merkityksetöntä, onko julkaistu verkossa vai paperilla.
Tämä on oikea kanta. Sananvapaus oikeuttaa tietysti olemaan omaa erityistä mieltään mistä tahansa ja ilmaisemaan tuon mielipiteen. Mutta kunnianloukkausta se ei tee tyhjäksi.
Toivoisin että myös tuomioistuin vahvistaisi joskus, sopivassa yhteydessä, että blogin tarkoitus saattaa muistuttaa kuluttajansuojaa eli riitauttaa julkisuudessa esitettyjä tulkintoja ja ottaa esiin epäilyttäviä epäkohtia.
