Doredo Intermedia -

    Aina kun rakennetaan palvelua, on pidettävä mielessä ne omat motiivit ja tavoitteet mitä varten sitä tekee. Kun luodaan kaupallista mediaa, on pidettävä silmällä sitä mitä tarvitaan kaupallisen median toteuttamiseksi, ja kun keskusteluyhteisöä, on kirkastettava itselleen, mitä tältä keskusteluyhteisöltä haetaan. Jos halutaan luoda menestyvä, kasvava ja kaupallista potentiaalia omaava palvelu, on tiedettävä millä tavoin yhteisö itsessään ohjataan ja johdetaan kohden sitä menestystä jota odotetaan. Tätä ylläpidon tarvetta palvelee yhteisöhallinta.

    Yhteisöllinen viestintä toimii myös todellisessa elämässä, eikä yhteisöllinen viestintä ole sinänsä mikään uusi ilmiö, sitä on ollut aina siellä missä on ollut yhteisöjäkin.    

Olen pariinkin otteeseen ollut tilaisuudessa, jossa yksityiskeskustelussa minua on pyydetty selittämään mitä on yhteisöllinen viestintä, ja kun olen kuvannut sen perusteita, olen viitannut huhuun ja valikoinut likeltämme jonkun tutun, jonka huumorintajun tiedän tämän kestävän, ottanut hänet mukaan keskusteluun ja esittänyt että yhteisöllistä viestintää on, mm. se, että tällaisessa tilaisuudessa voin laskea tästä henkilöstä liikkeelle huhu, joka saa aikaan tässä yhteisössä ilmapiiri muutoksen ja joka voidaan nostaa täällä keskustelun aiheeksi, ilman että minun tarvitsee toistaa sitä tarinaa kertaakaan.

Tämän jälkeen olen olen odottanut että tilanteeseen tulee neljäs osapuoli, jolle kerron anekdootin tästä kolmannesta henkilöstä, jolloin tämä aloittaa keskustelua aiheesta ja minä vedän keskusteluun mukaan taas viidennen, esittelemällä tämän, jolloin hän liittyy keskusteluun joka pyörii jo anekdootin ympärillä. Tämä on aina avannut yhteisöllisen viestinnän kyselijälle varsin tehokkaasti, mutta on esimerkkinä kuitenkin karkea, ja jutun pitää olla tarpeeksi räikeä että sen saa keskustelun aiheeksi heti, koska tuollaisessa messumiitissä tai vastaavassa cocktail-tilaisuudessa ei kohderyhmää, yhteisöä voi tuntea sillä tavoin kuin kiinteämmässä yhteisössä.

  Perinteisesti viestintä jaetaan
1)sisäiseen viestintään, eli niihin ihmisen sisäisiin viestintärakenteisiin ja menetelmiin, jotka saavat meidät toimimaan ihmisinä, sekä

2)henkilö- ja pienryhmäviestintään, jolla tarkoitetaan kahdenvälistä keskustelua tai viestintää vaikka treenikavereiden kesken.

3)Yhteisöviestintä on organisaatioiden sisäistä viestintää, mutta myös organisaation tuottamaa ulkoista viestintää, jossa pätevät organisaation säännöt ja johon vaikuttavat, organisaatiopsykologian tekijät ja organisaation paineet.

4)Joukkoviestintä, lehdet, radio, televisio, jne. joiden käsitteeseen on kuulunut eräiden koulukuntien mukaan yksisuuntaisuus, jossa kirjoittaja kirjoittaa ja lukija lukee. Mikäli ostamme tämän ns. tamperelaisen näkemyksen sellaisenaan, käytännössä merkittävä osa lehdistöä ja TV:tä ei enää ole joukkoviestintää, vaan jotakin muuta.

Palvelua ja siihen liittyvää tutkimustoimintaa suunnitellessa, pitää huomioida tietosuojalaki, joka määrittelee varsin paljon sitä, mitä tietoa saa kerätä, miten tietoja pitää käsitellä, miten sitä voidaan yksilöidä ja mihin tietoihin ja niiden käyttöön tarvitaan henkilön lupa.
    Kun palvelua luodaan, otetaan haltuun toimiva palvelu, muutetaan oleellisesti sen rakennetta tai aloitetaan palvelun vastuullisena tuottajana, päätoimittajana tai toimitusjohtajana, eräs ensimmäisiä mitä pitää huolehtia, on huolehtia tietosuojalain vaatima rekisterikuvaus.
    Jos ollaan perustamassa aivan uutta palvelua, pitää alun alkaen miettiä hyvin tarkkaan miten rekisterikuvaus vastaa mahdollisimman hyvin lakia ja palvelun toiminnan tarpeita. Niiltä osin kuin vaaditaan henkilön lupa, tietojen keruuseen, tämä lupa olisi saatava rekisteröinnin yhteydessä.

Tästä syystä palvelun käyttöehtojen klikkaaminen olisi oltava oikeasti sillä sivulla, missä käyttöehdot ovat, ja riittävän selvästi esillä myöhemminkin.
Talentum.com sivuston rekisteröinti ehtojen 6 ja 7 pykälät ovat esimerkkinä käyttöehtojen varautumisesta tutkimuskäyttöön.