Doredo Intermedia -

Yksi asia mistä olen puhunut luennoillani usein on alteraatiostressi.

Eräässä Suomen sairaalassa tuli kymmenisen vuotta sitten tietohallinnon uudistus, joka tarkoitti myös sitä, että kaikille hoitajille tuli tehtäväksi kirjata tehdyt työt ja antamansa lääkkeet henkilökohtaisesti tietokoneelle.
Tämä tarkotti sitä, että muutamassa kuukaudessa periaatteessa kaikki sairaanhoitajat, jotka olivat yli 50 vuotiaita, ja joilla oli siihen mahdollisuus, hakeutuivat toisiin tehtäviin, kokonaan pois alalta tai eläkkeelle, koska kokivat tietokoneen käytön opettelun ja kirjausten vastuullisuuden liian suureksi.

Alteraatiostressi on muutosvastarinnan keskeisiä taustavoimia.
Satojatuhansia vuosia on ihmiskunnan elämässä tapahtuneet pitkäaikaiset muutokset tapahtuneet pääosin niin hitaasti, ettei yksittäinen ihminen ole oikeastaan edes huomannut niitä.
Pääosa nopeista muutoksista on ollut katastrofeja. Nopea muutos on ollut tulva, halla, nälkä, sota, onnettomuus.
Kun sitten taas positiiviset muutokset ovat tapahtuneet hitaasti ja monasti tarkoittaneet työtä ja vaivaa, joka on tullut sitten kyllä nopeammin kuin palkkio.
Kun on raivattu uutta peltoa, niin prosessi on kestänyt toista vuotta, ennen kuin uusi pelto on tuonut täyden sadon, ja siitä tuleva hyöty on jakaantunut pitkälle aikavälille, niin ettei ihminen ole sitä kyennyt tunneperäisesti täysin sitomaan tehtyyn työhön.
Tai kun on rakennettu uutta taloa, toki valmis talo on aiheuttanut iloa, mutta pitkällä aikavälillä sen rakentamisen aiheuttama työ ei ole liittynyt siihen sitoutunut siihen tunteeseen, että meillä on suoja talvea vastaan.


Maailma muuttuu sellaista vauhtia, että pysyäkseen paikallaan, on juostava koko ajan.  Koska tilanne ei ole ihmiselle luontainen, ihminen kokee muutoksen vaarantavan identiteettinsä, koska kaikki se mitä on oppinut ja omaksunut oman identiteettinsä osaksi, pitääkin vaihtaa, opetella pois ja uudestaan.

Kun ihminen kokee että se mitä hän on oppinut ja miksi hän on sen kautta tullut, menettää merkityksensä, hän kokee että hänestä tulee vanhentunut ja ajastaan jäänyt, syntyy alteraatiostressi.

Osittain kulutusvimmassa on kyse pyrkimyksestä uudistua ja pysyä mukana helpolla tavalla, hankkia uusia tavaroita ja säilyttää identiteettinsa tavaran kautta, ei säilyttämällä tavaraa, vaan säilyttämällä uudistuksen näkyvä osuus ja kuluttajan identiteetti.

Eräs arvostettu kouluttaja selitti erään lehden järjestämässä tilaisuudessa sitä, miten muutos vastarinta on voitettava ja ihmiset pakotettava siihen.
Tässä vaiheessa tämä miehen arvostus minun silmissäni aleni noin 180 astetta ja näin pasifistin hyvin takaa fasistin hampaat.

On arvioitu, että ihmisessä tapahtui noin 7000 vuotta sitten mutaatio, jonka vuoksi ihminen, siis ei lajina, vaan silloin vain muutama yksilö kykeni ajattelemaan syy-seuraus-palkkia periaatteen pitemmälle kuin tunteja. Tämä mutaatio loi omaajilleen kilpailuedun, jonka vuoksi heidän jälkeläisensä mahdollisuudet elää ja jatkaa sukua kasvoivat niin että ominaisuus pääsi leviämään, mutta kuitenkaan se ei tänä päivänäkään toimi kaikilla, eikä ihminen edelleenkään kykene enimmäkseen yhdistämään palkkiota ja rangaistusta kovin tehokkaasti mikäli näitten välille tulee päivien väli.

Ja edelleen ihmisen ytimelle, sille apinaprosessorille, joka pääkopan ytimessa asuu, nopea muutos merkitsee onnettomuutta, nälkää, hallaa, kuolemaa...


Muutos merkitsee kovin usein väkivaltaa, ihminen kokee sen väkivaltana, stressinä ja ihmiset, jotka haluvat pakottaa ihmiset muutokseen, ovat väkivaltaisia, koska he vaarantavat toisen ihmisen syvimmän olemuksen, identiteetin.

Mitä on tehtävä!
Kaikki muutos lähtee tosiasioiden tunnustamisesta.

Doredo Intermedian faniryhmä on ollut Facebookissa nyt vajaan viikon ja vetänyt väkeä kiitettävällä tavalla.

D&Q on ollut jo toistakymmentä vuotta Internet-väen kuukausittainen IRL-kohtaaminen.

12.3 on sitten Tallinnan seminaarin vuoro, jonne Doredo Intermedia kustantaa arpii nyt yhden lipun Facebookin faniryhmän jokaista alkavaa sataa jäsentä kohden.

Voitto on henkilökohtainen, eikä vaihdettavissa ja suoritetaan perjantaina 5.3

Olen seurannut twitteriä joitakin aikoja, ja itsekin lähettänyt kohtuullisen määrän viestejä sitä kautta, mutta aivan oikeasti, en juurikaan näe sen seuraamisesta olevan hyötyä itselleni, ainuttakaan viestiä ei ole näkynyt jolla olisi mitään muuta kuin viihde merkitystä.

 Jos vertaa facebookiin, LinkedIniin, Jaikuun, Qaikuun tai vaikkapa henkilökohtaisiin kotisivuihini, niin Twitter näyttää vain viestien tulvalta, vailla syvempää merkitystä.

Kun ottaa huomioon välineen kömpelyyden on hyvin vaikea ymmärtää mitä ne sosiaalisen median konsultit, jotka suosittelevat sen käyttöä, kuvittelevat asiakkaan saavan välineeltä, jota on vaikea mitata ja jossa oma viesti hukkuu helposti tulvaan, ilman että kunnollisilla välineitä analysointiin tai syventävään keskusteluun kuluttajan ja toimijan välillä.

Minä, Petja Jäppinen, en voi kieltää, etten olisi jossakin määrin kyyninen ihmisten suhteen ja osa siitä johtuu ammatista, eli olen jo liki viisitoista vuotta päätyökseni hoitanut moderointia, tai opettanut, auttanut, tukenut tai laatinut sitä varten sääntöjä. Tässä työssä törmää kaikenlaiseen ja se onkin minun hommani, joskus minun pitää törmätä, ettei muut törmää.

Moderaation ihmiset sotkevat perin usein ja helposti sensuuriin.

Sensuuri on valtion viranomaisten suorittama suullisten, kirjallisten tai kuvallisten esitysten tarkastus, jonka läpäisy on edellytys julkaisun levitykselle tai julkiselle esittämiselle.

Moderaatiossa on kysymys muusta.

Ensinnäkin isännän äänestä. Internet-palvelun omistajalla ja ylläpidolla heidän edustajinaan on oikeus päättää mitä heidän saitillaan julkaistaan.

Vaikka minä kannatan hyvin vapaata verkkoa, on sillä joka maksaa oikeus valita mitä hänen rahoillaan julkaistaan.

Ja moderaatio on paitsi asiattomien viestin poistoa, myös keskustelun kannustamista, ohjaamista ja mahdollistamista.